Eilen olimme taas R:n kanssa laulamassa. Kyllä, me lauloimme molemmat. Ensin en aikonut mennä laulamaan ollenkaan, mutta idea jokerikaraokesta kuulosti hauskalta. Sitä se olikin. Ideana siis se, että "juontaja" valitsee kullekin laulajalle jonkun kappaleen, meille valittiin järjestyksessä, ja se kappale mikä omalle kohdalle osuu, on laulettava. Saimme siitä monet hyvät naurut, mutta emme kenellekään ilkeästi nauraneet, vaan kannustavassa ja myöskin osaa ottavassa hengessä :) Se oli oikeasti tosi hauskaa, kaikista tuntui että ilta loppui ihan liian pian. Ehkä ensi sunnuntaina uudestaan.

Tänään on sadellut pikkuisen vähän väliä. Oli pakko päästä ihailemaan sitä ulos. Kävelin rantaan katselemaan järvelle ja tutkimaan paikkoja. Ehkä siinä oli jotain entisaikojen tavoitteluakin. Muistan kuinka lapsina uintireissuilla tutkimme koko rannan, siellä on paikka jossa jotkut paikalliset pitävät joskus nuotiota ja ryyppäävät. Lapsina etsimme ympäristöstä tyhjiä pulloja viedäksemme ne kauppaan ja vaihtaaksemme karkkeihin. Nyt sieltä ei löytynyt pulloja, mutta nuotiota edelleen jotkut näyttävät pitävän.

Tuli jotenkin haikea olo ja mielessä välähti laulun sanat: "Aika entinen ei koskaan enää palaa..." Tarkoittaakohan se että olen tulossa vanhaksi?