Kävimme R:n kanssa kävelylenkillä, ensin tietä pitkin hetken ja sitten poikkesimme metsäpolulle joka nousi hiukan ylöspäin. Vain hiukan, mutta silti oli melkoinen kiipeäminen. Ainakin tällä kunnolla :) Pitäisi alkaa harrastaa kävelyä ja muutenkin liikuntaa enemmän. Tarkoitus oli että kiipeäisimme erästä kalliota pitkin ylös ja sieltä metsän kautta kotiin, tuttu reitti meille jo ihan lapsuusajoilta. Tuli kuitenkin mieleen siellä metsän keskellä että täälläpäin on kuulemma taas nähty karhuja. Iski pieni kiire pois metsästä ja takaisin tielle, jota pitkin sitten tulimme takaisin kotiin. Aika kova tuuli kävi ja minä en edes muistanut sitoa hiuksia kiinni ennen lähtöä, joten ne yrittivät kovasti silmiin, nenään ja suuhun. Pitkien hiusten kirous, pitäisi aina pitää ne kiinni.

Samalla kun kävelimme, R lateli melko pitkän rimpsun kappaleita joita aikoo huomenna laulaa karaokessa. Huhhuh. Itse en uskaltaisi ikinä mennä laulamaan mikrofoniin, niin kurja lauluääni on. Mutta hyvä että hän on innostunut. Siitä on tulossa hänelle ihan oikea harrastus. Ja hän tekee sen ihan selvinpäin, kun suurin osa porukasta mongertaa tuhanne humalassa siellä, niin ettei mitään selvää saa. R uskaltaa mennä laulamaan ilman humalaakin. Ä sitä vähän paheksuu, kun kuitenkin se karaoke on kapakassa, että mitä sinne menet ja katsokin että ei tule joka viikkoiseksi tavaksi. Ei kai usko vaikka monta kertaa on sanottu että ilman alkoholiakin voi laulaa. Käskimme joskus hänen tulla kuuntelemaan ja katsomaan onko poikansa juonut vai ei, jos niin huolissaan on. Kertaakaan ei ole tullut.

Taivas ollut koko päivän pilvessä, mutta mitään kunnollista sadetta ei ole saanut aikaiseksi. Odotan innolla ensimmäistä kunnon kesäsadetta - kyllä kai tätä voi jo kutsua kesäksi - koska silloin on mitä mahtavin ulkoilusää. On ihanaa kulkea tuolla ympäri kylää, kun sadepisarat ropisevat ympärillä katuun. Siinä on jotain...no, romanttista. Myönnän, olen tuollainen hupsu. Myös kovalla ukkosella on kiva kulkea ulkona, muistan kun eräänä kesänä oli oikein kova ukkonen ja yhtäkkiä koko kylästä meni sähköt. Tuli ihan pimeää vaikka oli vielä päivä. Olin silloin vielä aika nuori ja näin ikkunasta kun tuttuja nuoria kulki ulkona taskulamput kädessä kylä nuorison "kokoontumispaikalle". En ollut mitenkään hirmu suosittu, mutta änkesin itseni samaan porukkaan. Siellä sitten seisoskelimme sateessa taskulamput kädessä ja ihmettelimme. Se oli mielestäni upeinta mitä olin koskaan kokenut. Jotain sellaista kun saisi vielä joskus kokea. Kenties jo tänä kesänä.

-Sade-